Klassinen vai sähkökitara aloittelijalle? Opettajan rehellinen vertailu

Tämä on yksi niistä keskusteluista, jotka käydään tutustumistunnilla aina uudestaan. Aikuinen oppilas saapuu, kertoo haluavansa aloittaa kitaran, ja kysyy sitten: “Pitääkö aloittaa klassisella, kun se on ‘oikea’ tapa?”

Ei pidä. Tässä lyhyt opas siihen, miten valita aloituskitara — ja miksi “oikein” ei ole se asia, jota kannattaa optimoida.

Lyhyt vastaus

Aloita sillä kitaralla, jota haluat itse soittaa. Jos haluat soittaa Metallicaa, aloita sähkökitaralla. Jos haluat säestää nuotiolaulua, aloita akustisella. Jos rakastat klassista musiikkia, aloita klassisella.

Motivaatio > tekninen “puhdasoppisuus”. Joka kerta.

Nyt pitkä vastaus, sillä kaikissa kolmessa on ominaisuuksia, joita kannattaa tietää etukäteen.

Klassinen kitara

Plussat:

• Nailonkielet ovat pehmeät sormille — aloittelijalla on helpompaa
• Leveä kaula antaa tilaa sormille
• Hyvä perusta: hyvin omaksuttu klassinen tekniikka kantaa mihin tahansa tyylilajiin
• Ei tarvitse vahvistinta, toimii aina

Miinukset:

• Leveä kaula voi olla hankalan tuntuinen, jos sormet ovat lyhyet
• Ohjelmisto voi tuntua vieraalta, jos pidät enimmäkseen modernista musiikista
• Vaatii enemmän teknistä täsmällisyyttä — palkinto pitkällä aikavälillä, mutta turhautumisen riski alkuun

Kenelle? Klassisesta musiikista pitävälle. Tai oppilaalle, joka tahtoo rakentaa mahdollisimman vankan teknisen pohjan kaikkeen, mitä tulee perässä.

Akustinen teräskielinen

Plussat:

• Monipuolinen: popista folkiin ja blues-rytmiin
• Ei tarvitse vahvistinta
• Säestysoitin par excellence — laulamaan oppiva rakastaa
• Kitarat edullisia: hyvän aloitusmallin saa 150–250 eurolla

Miinukset:

• Teräskielet ovat aloittelijan sormille aluksi kipeät (menee 2–3 viikkoa ennen kuin sormenpäät kovettuvat)
• Ohuempi kaula kuin klassisessa — sopii usein pienikätisille paremmin, mutta sormet joutuvat liikkumaan tarkemmin

Kenelle? Oppilaalle, joka haluaa säestää lauluja tai soittaa popia ja folkia. Tämä on kitaroista monikäyttöisin ja vienein aikuisaloittelijalle.

Sähkökitara

Plussat:

• Ohut kaula helpottaa sointuvaihtoja — joillain oppilailla dramaattisesti
• Voi soittaa hiljaa kuulokkeilla, jopa öisin — kerrostaloasujalle voi olla ratkaiseva ero
• Rock, blues, metal, funk, jazz — genret, jotka kiinnostavat useimpia teinejä
• Palaute on visuaalisesti ja äänellisesti dramaattisempaa — addiktoivaa tavalla, joka pitää harjoittelun käynnissä

Miinukset:

• Tarvitset vahvistimen. Alun perussettien (kitara + pieni vahvistin) saa 200–350 eurolla, joten ei mahdottoman kallis aloitus.
• Efektipedaalit ovat kiusaus, jolla kuluu rahaa, jos maltti ei kestä. Ei tarvitse, mutta tulee helposti mukaan.

Kenelle? Teineille ja sähköisestä musiikista kiinnostuneille aikuisille. Myös oppilaalle, joka asuu kerrostalossa ja tarvitsee äänetöntä harjoittelua.

Yleisin vastaväite — ja minun vastaukseni

“Eikö pitäisi ‘oppia kunnolla’ ensin klassisella ja siirtyä sitten sähkökitaraan?”

Ei. Tämä on myytti, joka tulee lähinnä musiikkioppilaitoksista, joissa klassinen on perinteinen aloituslinja. Siihen on historialliset syyt — klassinen on järjestetympi opintolinja — mutta niihin syihin ei oppilaan arkielämä kuulu.

Hyvä tekniikka on siirrettävissä välineestä toiseen. Opettaja, joka tietää, mitä tekee, kouluttaa sinua hyviin tapoihin riippumatta siitä, mikä kitara sylissä on.

Se, mitä ei voi siirtää välineestä toiseen, on motivaatio. Jos lopetat, koska soitat väärää musiikkia väärällä soittimella, et saa tekniikkaa mistään.

Entä jos ei osaa päättää?

Tule tutustumistunnille. Opetustilassa on kaikki kolme tyyppiä, ja yksi tunti riittää antamaan sinulle konkreettisen tuntuman erosta. Päätös tehdään sen jälkeen.

Varaa tutustumistunti →